Ensimmäisissä
treeneissä harjoittelimme totunnaisten uskomustemme asettamista syrjään -
opettelimme ihmettelyä. Teimme muun muassa "Merkillistämisharjoitteen".
Treeneissä opetetun kehotekniikan avulla pystyimme auttamaan meikkipussia ja
viinipullon suojusta ilmentymään niiden itsensä toivomalla tavalla!
"Merkillistämisharjoitetta"
läheltä seurannut kuvailee kokemustaan seuraavasti:
"Merkillistämisharjoitetta
katsoessani en voi muuta kuin olla häkeltynyt. Harjoitetta tekevä on mielestäni
kuin pieni, puhumaan opetteleva lapsi, joka käyttää kaikkia aistejansa
kuullakseen opittavia äänteitä. Äänteet ympäröivät hänet ja hän matkii niitä.
Kun hän havahtuu tästä merkillisestä tilasta, hän näkee esineen, yhdistää
siihen opitut äänteet ja lähtee uutta ja ihmeellistä kohti. Esine ikään kuin ”houkuttelee”
sen kaikella vetovoimaisuudella ja saa harjoitetta tekevän antamaan sille elämän.
Harjoitteen lopuksi esine palautetaan takaisin olemaan "vain esine".
Pystynkö kuitenkaan tarkastelemaan enää tuota esinettä "vain esineenä"?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti